Tässä kun olen koko kesälomani raksaillut päivittäin enemmän tai vähemmän olen useasti ihmetellyt, mitä sitä ennen tätä koko rakennusprojektia tekikään?
Ennen kesälomaa arkisin lähes kaikki illat on tullut vietettyä tontilla jotain puuhaamassa (Osittain siksi, että se vuokrakämppä oli niin ahdistava) ja viikonloput ovat menneet kokonaan raksaillessa. Nyt lomalla parhaimmillaan/pahimmillaan työpäivät ovat kestäneet aamu 7-8sta ilta 21-22. Oli sitten arki tai viikonloppu, päivällä ei ole mitään väliä. Joka päivä on raksapäivä.
No yksi syy tähän puuhan määrään on se, että olen vain sellainen ihminen, että jos jotain aloitan niin haluan saada sen valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja tuotoksen pitää vielä olla priimaa. Semi ok ei kelpaa! Ja kaikki mulle heti nyt! Mutta niin raksalla kuin normityöelämässä tuo yhdistelmä ei yleensä toimi tai on vähintäänkin haastava (Tosin kyllähän mä oon töissänikin nopea..hmmm), mutta jos nuo työpäivät venyvät normityöelämästä tuplaan 7,5h > 15h päivässä niin saahan sitä viikossa (viikonloput mukaan lukien) jopa 3 viikon työt aikaseksi, jos jonkun muun vaikka olisi palkannut näitä hommia tekemään. Väsyneenä on tullut joitan virheitä tehtyä, mutta onneksi ne on voinut korjata vaikka onkin ollut turhauttavaa tehdä jokin asia uudestaan, kun voisi tehdä jotain uutta.
Hommia on siis painettu ja ajan kanssa, mutta vain siksi, että tulisi nopeammin valmista. Esim. kirjojen lukeminen on mulle ihan hirveän työlästä juuri tuosta syystä, koska ne pitää lukea alusta loppuun siltä istumalta, en vaan voi jättää kirjaa kesken, ellei se vaan ole ihan surkea (Tosin sellaisia kirjoja on osunut matkan varrella eteeni vain yksi). Tvtä/elokuvia/sarjoja katselen useimmiten x3 nopeudella, lukemisessa tuo nopeutus ei oikein toimi, ellei lukisi joka kolmatta sivua. Ja oli leffa kuinka huono tahansa, niin se on katsottava loppuun, jos sen kerran on aloittanut, kummallista!
Mutta siitä tekemisestä. Ei vaan muistu mieleen millaista se ”normaali” elämä silloin joskus oli? Mitä me tehtiin? No harrastuksille ei ainakaan ole juuri jäänyt aikaa, seuraavaksi lapset ovat olleet valitettavasti hieman hunnigolla. Aamulla pojat vielä nukkuvat, jossain vaiheessa huikataan, että lähdetään käymään rautakaupassa tms. ja sitten ehkä päivällä syödään yhdessä ja silloin ekaa kertaa päivän aikana saattaa nähdäkin noita pikkuihmisiä. Omaatuntoa asia välillä painaa, mutta eivät noi jannut ole itse ainakaan mitään motkottaneet. Taitavat esiteinit olla ihan onnessaan, että saavat omissa oloissaan puuhailla.
Harmittaa hieman, että normaalit kesäpuuhat ovat jääneet kokonaan. En ole edes uimaan/rannalle ehtinyt (rannalle olisi vain kilometri matkaa), tosin enhän mä siellä rannalla olisi malttanut edes olla. Kuinka sitä voisi vain maata jossain tekemättä mitään!! Ei sitä kirjaakaan olisi voinut aloittaa lukemaan, kun se olisi syönyt aikaa raksaamiselta. Talviturkin heitän varmaan paljuun, jos se jotenkin siksi lasketaan. Huvipuistot, lomamatkat, mökkeily yms. ovat vaan hämärä muisto menneiltä vuosilta.
Mutta kovasti tässä ”työloman” aikana on asioita itsestään oppinut ja löytänyt itsestään uusia vahvuuksia, sekin on erittäin arvokasta. Makaan sitten ensi kesänä kirjaa lukien hienolla terassilla!