Niin, no, noniinno. Ajatushan lähti kyllä ihan siitä, että meiltä loppuu tila kesken nykyisessä asunnossa. Niin ihana kuin tämä mielisairaala kotimme onkin, niin tila vain yksinkertaisesti loppuu kesken.

Lapset. Pojatkin alkavat olemaan jo niin isoja, 11v, että omat huoneet helpottaisivat kaikkien arkea, kun jässikät eivät olisi alvariinsa törmäyskurssilla toistensa kanssa. Tai no, niin, no niinno, ainahan jätkät ovat nahistelleet keskenään, mutta tollasen puoltoistameetrisen jässikän riehumista on vähän eri katsella, kuin sellaisen palosammuttimen kokoisen, joka puree veljeään nenästä.

Pyykit. Siis OMG, meidän kämppä on aina täynnä vaatteita, likaisia, puhtaita, lattialla, kaapeissa, saunanlauteilla, viikkausta odottavia, viikattuja, melkein jo kaappiin vietyjä, kaapista alas pengottuja, takaisin kaappiin tungettuja, pesussa, kuivumassa keittiön tuolien selkänojilla jne. U name it, we got it!!

Kylpyhuone. Tilaa pyykkitornillehan meille kyllä olisi, en tajua, miksi sen kuivausrummun ostamista on nyt näinkin kauan ”harkittu”, ei oo ikinä muka varaa Mutta se tila, sitä kun ei ole! Kylpyhuoneessa on neliöitä ehkä joku 7? Niin siinä tilassa sitten pestään hampaat, meikataan, pestään pyykit, säilytetään likapyykit, kuivataan pyykit, peseydytään. Siinä pyykit sitten telineessä vierellä roikkuu, kun käy aamusuihkussa, kätsää!

Työhuone. Mikko tarvitsee eden jonkilaisen nurkan, että voi kotona töitään tehdä. Nyt yksi makkareistamme on Mikon työhuoneena, mutta taas sitä työpistettä ei voi oikein muuallekaan sijoittaa, jotta senkin huoneen olisi saanut makkari käyttöön. Seiniä ollaan yritetty työntää ulospäin, mutta eihän noi tollaset satavuotiaat 60 senttiset kiviseinät mihinkään liiku! D´oh!

Tässä nyt tämän nykyisen asumuksen suurimmat kompastuskivet, joista se ajatus sitten lähti.